Tule-terveyden ja kansalaisten toimintakyvyn edistäminen valtion, alueiden ja kuntien tasolla perustuu tietoon, on poikkihallinnollista, systemaattista, pitkäjänteistä ja riittävästi resursoitua.
Tähän asti vastuun elintavoista on nähty olevan pitkälti yksilöllä. Yhteiskunnallisilla toimilla, kuten elinympäristöä kehittämällä voidaan kuitenkin tukea yksilön terveyttä edistäviä elintapoja. Kunnilla on lakisääteinen vastuu väestön hyvinvoinnista ja terveydestä sekä väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamisesta. Laadukasta terveyden edistämisen työtä ohjaa tieto kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin tilasta ja kehityskohteista. Parhaimmillaan terveydenedistämistyö on systemaattista, pitkäjänteistä sekä riittävästi resursoitua ja kunnan kaikki hallinnonalat kattavaa. Työtä kehitetään säännöllisesti ja järjestöt ovat mukana toiminnassa kumppaneina. Tule-terveyttä ja toimintakykyä edistetäänkin tehokkaimmin kansanterveyden tasolla tekemällä terveyttä edistävät elintapavalinnat mahdollisimman helpoiksi, esteettömiksi ja houkutteleviksi.
Tule-terveyttä kotikulmilta
Liikkuva elämäntapa on tärkein tule-terveyden edellytys. Liikkumattomuuden kustannusraportin mukaan liikkumattomuuden kustannukset ovat varovaisimmankin arvion mukaan yli 3 miljardia euroa vuosittain. Liikkumisen tekeminen helpoksi valinnaksi arjessa tarkoittaa muun muassa toimivaa julkista liikennettä sekä turvallisia, hoidettuja ja houkuttelevia kävely- ja pyörätieverkostoja. Tutkimusten mukaan aktiivisen siirtymisen mahdollisuuksien lisääminen, eli rakennettu ympäristö kuten viheralueet, alueen käveltävyys ja aktiivisen liikkumisen infrastruktuuri lisäävät aktiivista liikkumista paikasta toiseen. Esteetön liikkumisympäristö edistää ja mahdollistaa myös apuvälineitä käyttävien ihmisten yhdenvertaisen liikkumisen. Liikkumiseen kannustavan ympäristön puolestaan on arvioitu myös vähentävän terveydenhuollon kustannuksia. Tutkimukset viittaavat siihen, että ihmiset, jotka kävelevät ja pyöräilevät päivittäisiä matkojaan liikkuvat enemmän ja heidän painoindeksinsä on pienempi kuin esimerkiksi yksityisautoilijoilla. Maankäyttö ja kaavoitus ovatkin tärkeässä roolissa terveyden edistämistyössä. Viihtyisä ja hyvin suunniteltu elinympäristö tekee arkisen siirtymisen mielekkääksi nimenomaan liikkumalla.
Esimerkiksi pyöräteiden on laskettu olevan kustannustehokkaita ja nettohyötyjen tulevan nimenomaan terveysvaikutuksista. Valtakunnallisesti on laskettu, että kävelyn lisääminen Suomessa 20 prosentilla tuottaisi yhteensä 3,3 miljardin euron ja pyöräilyn lisääminen 1,1 miljardin euron arvosta terveyshyötyjä. On olemassa vahvaa tieteellistä näyttöä siitä, että pyöräilyinfrastruktuuriin kohdistettujen investointien hyöty-kustannussuhde on vähintään viisinkertainen.
Myös vapaa-ajan liikkumisen mahdollistavat lähiliikuntapaikat, kuten polut, kentät ja ulkokuntosalit voivat lisätä liikuntaa merkittävästi. Tapaturmien ehkäisemiseksi tarvittava valaistus, auraus ja hiekoitus ovat avainasemassa. Esteettömyyden kannalta on myös tärkeää, että asuinalueilta löytyy riittävän tiheästi sijoitettuja puistonpenkkejä. Esteettömyys tulee huomioida myös sellaisissa paikoissa, jotka on pääasiassa suunnattu hyvän toimintakyvyn omaaville.
Vaikka elinympäristön tarjoamat mahdollisuudet olisivat huipussaan, liikunnan aloittaminen voi olla vaikeaa. Taustalla voi olla huonoja kokemuksia, kykenemättömyyden tunnetta tai terveydellisiä seikkoja kuten esimerkiksi tule-kipuja. Jos kipu estää liikkumista, on tärkeää saada terveydenhuollosta apua. Monia voitaisiin kuitenkin auttaa myös kunnan liikuntaneuvonnassa. Liikuntaneuvonnan palvelut, kuten yksilöajat, ”kävele sisään ja kysy” -toimintamalli, ohjatut kuntosali- ja liikuntatunnit jne. madaltavat kynnystä pyytää apua. Myös liikuntaneuvonnan integroimisesta terveydenhuoltoon voi olla hyötyä ja vaikutuksia terveyskeskuskäyntien vähentymiseen.
Edellä esitettyjen, tule-terveyttä edistävien toimenpiteiden toteutumista voidaan edistää muun muassa sisällyttämällä siihen liittyviä mitattavia tavoitteita kunnan hyvinvointikertomukseen ja -tavoitteisiin, kun tavoitteet ja seurattavat indikaattorit on kirjattu.
Painonhallintaan kannattaa panostaa kunnissa
Myös painonhallinta tukee tule-terveyttä. Nykytiedon mukaan esimerkiksi joka neljäs polvikipu jäisi alkamatta, jos ylipainoa ei olisi. Laskennallisesti voidaan ajatella, että tällainen määrä tekemättä jääviä tekonivelleikkauksia säästäisi 50 000 asukkaan kunnassa noin miljoona euroa vuodessa. Painonhallintaa tukeviin palveluihin ja elinympäristöön kannattaa panostaa. Jos esimerkiksi polviryhmiä ohjaava, kunnan palkkaama liikuntaneuvoja saa välillisesti ryhmätoiminnalla siirrettyä myöhemmäksi neljän tekoniveltä tarvitsevan henkilön leikkausta, on hänen vuosipalkkansa sivukuluineen kustannettu. Lisäksi liikkumisen hyödyt ovat moninaisempia kuin vain tule-vaivoihin kohdistuvia. Esimerkiksi polven nivelrikon kuntoutukseen panostaminen näyttäisi tuottavan kliinisiä ja taloudellisia hyötyjä myös muiden kansansairauksien ehkäisylle.