Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumille. Luun määrä vähenee ja sen rakenne heikkenee, mikä lisää murtumariskiä.
Sairaus kehittyy usein huomaamatta, eikä se aiheuta oireita ennen murtumaa. Osteoporoosi jääkin usein tunnistamatta, ja tutkimusten mukaan sitä ei aina tunnisteta tai hoideta riittävästi edes ensimmäisen murtuman jälkeen.
Osteoporoosin esiastetta kutsutaan osteopeniaksi, jolloin luun lujuus on jo jonkin verran alentunut. Luun lujuuteen vaikuttavat sekä sen määrä että laatu.
Osteoporoosin syyt
Osteoporoosin kehittymiseen vaikuttavat perinnölliset tekijät, ikääntyminen ja elintavat. Luustoa haurastuttavat muun muassa vähäinen liikunta, yksipuolinen ravinto, riittämätön kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, tupakointi ja runsas alkoholin käyttö.
Lisäksi osteoporoosille voivat altistaa erilaiset sairaudet, lääkitykset sekä ravintoaineiden imeytymishäiriöt.
Osteoporoosi on yleisintä ikääntyneillä, mutta sitä voi esiintyä kaikenikäisillä. Suurin riski on vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, sillä estrogeenin väheneminen nopeuttaa luumassan menetystä. Miehillä luumassan väheneminen on yleensä hitaampaa.
Oireet
Osteoporoosi kehittyy usein huomaamatta, eikä se yleensä aiheuta ennakko-oireita. Ensimmäinen merkki voi olla pienienerginen murtuma, joka syntyy esimerkiksi kaatuessa samalta tasolta.
Muita mahdollisia merkkejä ovat pituuden lyheneminen (yli 4 cm), ryhdin muutokset, kuten selän kumartuminen, sekä luustoperäinen kipu.
Osteoporoosi lisää merkittävästi murtumariskiä. Tavallisimpia murtumia ovat ranne-, lonkka- ja selkänikamien murtumat. Nikamamurtumat voivat aiheuttaa pituuden lyhenemistä ja ryhdin muutoksia.
Suomessa osteoporoosia sairastaa arviolta yli 300 000 henkilöä, ja vuosittain kymmenientuhansien murtumien taustalla on luuston haurastuminen. Erityisesti iäkkäillä lonkkamurtumat voivat heikentää toimintakykyä pysyvästi ja lisätä hoidon tarvetta.
Hoito
Osteoporoosia voidaan ehkäistä luustoa tukevilla elintavoilla. Esimerkiksi monipuolinen liikunta lapsuudessa ja nuoruudessa tukee luuston vahvistumista. Osteoporoosin riskitekijöitä voidaan kartoittaa ja arvioida. Tunnistamalla ja hoitamalla osteoporoosi voidaan ehkäistä yhteiskunnalle kalliita ja yksilölle kohtalokkaita luunmurtumia. Osteoporoosin ehkäisystä, diagnosoinnista ja hoidosta vastaa pääsääntöisesti perusterveydenhuolto.
Kustannusvaikutukset
Nikamamurtuma on yksi yleisempiä osteoporoottisia murtumia. Yhden murtuman saatuaan henkilöllä on 2-4-kertainen riski saada jonkin uusi murtuma verrattuna henkilöön, joka murtumaa ei ole saanut. Nikamamurtuman jälkeen riski on jopa kahdeksan kertainen. Usein seuraava murtuma on edeltävää murtuma vakavampi murtuma, kuten lonkkamurtuma.
Suomessa tapahtuu lonkkamurtumia yli 7 000 vuodessa. Yhden murtuman hoito maksaa noin 30 000 euroa. Jos lonkkamurtumapotilaan hoito jatkuu pitkäaikaisessa laitoshoidossa, kustannukset nousevat jopa 50 000 euroon, vuosittaiset kustannukset lonkkamurtumien hoidosta yhteiskunnalle ovat noin 210 – 350 miljoonaa euroa. Kaatumisten ehkäisyyn on panostettu, mikä on tuottanut tulosta. Esimerkiksi Etelä-Karjalan hyvinvointialueella lonkkamurtumien määrä laski jo toista vuotta peräkkäin, ja säännöllisen kotihoidon asiakkaiden lonkkamurtumat vähenivät 30 % vuoteen 2023 verrattuna.
Lisätietoa:
Osteoporoosi, Terveyskylä
Osteoporoosi, Käypä hoito
Osteoporoosi, Suomen Luustoliitto
Lonkkamurtuma, Käypä hoito