Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumille. Tällöin luumassan määrä on vähentynyt, luun rakenne heikentynyt ja murtuma-alttius lisääntynyt. Osteoporoosin esiastetta kutsutaan osteopeniaksi, jolloin luun lujuus on jonkin verran alentunut. Luun lujuutta kuvastaa sen määrä eli tiheys ja laatu.
Osteoporoosin syyt
Perinnöllisen alttiuden lisäksi ikääntyminen, liikkumattomuus, yksipuolinen ravinto ja niukka kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, ravintoaineiden imeytymishäiriöt, monet sairaudet ja lääkkeet sekä tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö haurastuttavat luustoa.
Vaikka osteoporoosi on yleisintä ikääntyneillä, voi osteoporoosia esiintyä kaikenikäisillä naisilla ja miehillä. Suurin riski sairastua osteoporoosiin on vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, sillä estrogeenituotannon hiipuminen vaihdevuosi-iässä kiihdyttää luumassan menetystä. Miehillä luumassa pienenee hitaammin.
Oireet
Osteoporoosi ei aina anna ennakko-oireita vaan se kehittyy yleensä hitaasti vuosien mittaan ja usein pienenerginen murtuma on sairauden ensimmäinen merkki. Pienienergisellä murtumalla tarkoitetaan murtumaa, joka on syntynyt kaatuessa samalta tasolta tai putoamisesta alle metrin korkeudelta. Pituuden lyhentyminen (> 4 cm tai enemmän), ryhtimuutokset (rintarangan kaarevuus lisääntyy) ja luustoperäiset kivut voivat olla merkkejä osteoporoosista.
Suomessa on 336 000 henkilöä, joilla on osteoporoosi. Vuosittain noin 35 000–45 000 murtuman taustalla on luuston haurastuminen. Yli 50-vuotaista naisista arvioilta kaksi viidestä ja miehistä yksi seitsemästä saa ranne-, nikama- tai lonkkamurtuman jäljellä olevan elämänsä aikana. Tavallisimpia murtumia ovat ranne- ja reisiluun kaulan murtumat sekä selkänikamien luhistumat, jotka voivat aiheuttaa huomattavaakin pituuden lyhentymistä. Kaatumisista johtuvat lonkkamurtumat ovat yli 70-vuotiaiden yleisin tapaturmainen kuolinsyy Suomessa. Lisäksi monella murtumapotilaalla lonkkamurtuma johtaa laitoshoitoon ja toimintakyvyn pysyvään heikentymiseen.
Hoito
Osteoporoosia voidaan ehkäistä luustoa tukevilla elintavoilla. Esimerkiksi monipuolinen liikunta lapsuudessa ja nuoruudessa tukee luuston vahvistumista. Osteoporoosin riskitekijöitä voidaan kartoittaa ja arvioida. Tunnistamalla ja hoitamalla osteoporoosi voidaan ehkäistä yhteiskunnalle kalliita ja yksilölle kohtalokkaita luunmurtumia. Osteoporoosin ehkäisystä, diagnosoinnista ja hoidosta vastaa pääsääntöisesti perusterveydenhuolto.
Kustannusvaikutukset
Nikamamurtuma on yksi yleisempiä osteoporoottisia murtumia. Yhden murtuman saatuaan henkilöllä on 2-4-kertainen riski saada jonkin uusi murtuma verrattuna henkilöön, joka murtumaa ei ole saanut. Nikamamurtuman jälkeen riski on jopa kahdeksan kertainen. Usein seuraava murtuma on edeltävää murtuma vakavampi murtuma, kuten lonkkamurtuma.
Suomessa tapahtuu lonkkamurtumia yli 7 000 vuodessa. Yhden murtuman hoito maksaa noin 30 000 euroa. Jos lonkkamurtumapotilaan hoito jatkuu pitkäaikaisessa laitoshoidossa, kustannukset nousevat jopa 50 000 euroon, vuosittaiset kustannukset lonkkamurtumien hoidosta yhteiskunnalle ovat noin 210 – 350 miljoonaa euroa.
Lisätietoa:
Osteoporoosi, Terveyskylä
Osteoporoosi, Käypä hoito
Osteoporoosi, Suomen Luustoliitto
Lonkkamurtuma, Käypä hoito