Tule-terveyden vahvistaminen ei voi jäädä vain julkisen sektorin tehtäväksi. Yhteiskunta ei voi rahoittaa kaikkea sitä tietoa ja tukea, jota ihmiset tarvitsevat arjessa toimintakykynsä ylläpitämiseen.
Järjestöt toimivat lähellä kansalaisten arkea ja ovat monelle helposti saavutettava ensimmäinen tuki- ja tietokanava. Tämä täydentää hyvin julkisten palvelujen roolia.
Järjestöt tarjoavat tietoa kansantajuisessa muodossa, vertaistukea, liikuntaryhmiä, digitaalisia materiaaleja, omahoidon tukea ja yhteisöjä, joissa ihminen voi liikkua vaivojensa kanssa, jakaa kokemuksia ja saada rohkaisua muilta samassa tilanteessa olevilta.
→
Valtakunnallisesti on varmistettava, että järjestöjen tuottama tieto, asiantuntija- ja vaikuttamistyö, vertaistuki ja liikuntaan kannustava toiminta tunnistetaan osaksi toimintakyvyn vahvistamisen kokonaisuutta.
→
Järjestöjen rahoituksen merkittävä supistaminen uhkaa vaarantaa vakavasti etenkin järjestötyön tuottamia hyötyjä väestön tule-terveydelle. Näin on siksi, että tule-järjestöjen rahoitusosuus on jo ennestään ollut pieni suhteessa sairausryhmän mittavaan tautitaakkaan.
Tämä on erityisen tärkeää tule-ongelmissa, joissa kivun ymmärtäminen, luottamus omaan kehoon ja arjen jatkuminen voivat ratkaista sen, jääkö ihminen passiivisuuden ja palvelukierteen varaan vai onnistuuko hän jarruttamaan toimintakykynsä laskua tai jopa vahvistamaan toimintakykyään.
Järjestöjen tehtävä ei kuitenkaan ole vain auttaa ihmistä siinä hetkessä, kun hän tarvitsee tukea. Kun järjestöissä kohdataan ihmisiä ja samalla seurataan yhteiskuntaa, palvelujärjestelmää ja tutkimustietoa, syntyy arvokasta tietoa siitä, missä arki ja palvelut toimivat ja missä ne eivät toimi. Järjestöjen tehtävä on viedä tämä tieto myös päättäjille ja vaatia tarvittaessa muutosta, jotta samat ongelmat eivät toistuisi.
Järjestöt ja liikuntaseurat edistävät työllään tule-terveyttä. Pelkästään tuki- ja liikuntaelinjärjestöissä toimii satoja vapaaehtoisia, jotka tarjoavat monenlaista tukea, kuten ohjaavat liikunta- ja vertaisryhmiä tai järjestävät muuta toimintaa sadoilla paikkakunnilla Suomessa.
Järjestötoiminnalla saavutetaan todennettuja tuloksia yhdistämällä ammatillinen osaaminen ja vapaaehtoisten työpanos. Vapaaehtoiset mahdollistavat toiminnan laajan paikallisen ulottuvuuden, mutta heidän rekrytointinsa, kouluttamisensa ja tukemisensa sekä toiminnan laadun varmistaminen edellyttävät riittävää ammatillista koordinaatiota.
Järjestöjen mahdollisuus edistää työ- ja toimintakykyä edellyttää valtakunnallista koordinaatiota, pysyviä yhteistyörakenteita hyvinvointialueiden ja kuntien kanssa sekä riittäviä resursseja järjestötyön johtamiseen, kouluttamiseen, materiaalien tuottamiseen ja vaikuttavuuden arviointiin.
Järjestötoiminta ei korvaa lakisääteisiä palveluita, mutta se voi täydentää niitä juuri niissä kohdissa, joissa ihminen tarvitsee tukea, rohkaisua, yhteisöä ja arkeen kiinnittyvää tukea. Samalla järjestöt tekevät näkyväksi, millaisia muutoksia palveluihin, rakenteisiin ja päätöksentekoon tarvitaan, jotta toimintakykyä voidaan vahvistaa nykyistä vaikuttavammin.