Suomalaisten toimintakykyä ei vahvisteta yhdellä palvelulla tai yhdellä hallinnonalalla. Fyysinen toimintakyky rakentuu lapsuudesta lähtien arjessa, liikkumista ja arkea tukevassa ympäristössä, työssä, opinnoissa, vapaa-ajalla ja palveluissa.
Siksi kaikki politiikan ohjelmiin, lainsäädäntöön ja rahoitukseen kirjatut liikunnan, terveyden edistämisen, terveellisiä elintapoja ja painonhallintaa tukevien elinympäristöjen kehittämisen, työkyvyn, kuntoutuksen, esteettömyyden ja osallisuuden toimet ovat välttämättömiä myös tule-terveyden kannalta.
”
Merkittävä osa
tule-ongelmien
aiheuttamista
haitoista on
vähennettävissä.
Ne vähentävät tule-ongelmien aiheuttamaa palvelutarvetta, sairauspoissaoloja, työkyvyttömyyttä ja raskaampien palvelujen tarvetta. On tärkeää myös ehkäistä vammaan, toimintarajoitteeseen tai lihavuuteen liittyvää stigmaa ja syrjintää yhteiskunnassa, sillä ne voivat heikentää hyvinvointia, osallisuutta, palveluihin hakeutumista ja motivaatiota terveyttä edistäviin elämäntapoihin.
Samalla on tunnistettava, että nämä eivät yksin riitä. Tule-ongelmat ovat yksi keskeisimmistä fyysistä toimintakykyä rajoittavista tekijöistä. Ne vaikuttavat suoraan siihen, pystyykö ihminen liikkumaan, tekemään työtä, opiskelemaan, osallistumaan ja selviytymään arjessa.
→
Sen lisäksi, että Suomi tarvitsee erillisen tule-strategian, keskeisiin poliittisin ja muihin kansallisiin ohjelmiin kuten hallitusohjelmaan tarvitaan erillisiä, tule-ongelmiin kohdennettuja toimenpiteitä. Muuten parlamentaarinen tavoite väestön fyysisen toimintakyvyn 15 prosentin paranemisesta vuoteen 2040 mennessä jää väistämättä vajaaksi.
→
Ratkaisujen tulee tavoittaa erityisesti ne ihmiset, joiden liikkumista, osallistumista ja arjessa selviytymistä esimerkiksi kipu, hauraus tai kaatumisen pelko jo rajoittavat. Näin saavutetaan parhaat tulokset koko väestön toimintakyvyn kannalta.