Terveydenhuolto vaikuttaa ihmisten terveyteen ja toimintakykyyn, mutta suuri osa terveydestä rakentuu terveyspalveluiden ulkopuolella. Tämä koskee myös tule-terveyttä.
Asuinalue ja ympäristö, sosioekonominen asema, koulu, työ, ihmissuhteet ja palvelujen saavutettavuus vaikuttavat merkittävästi siihen, millaiset mahdollisuudet ihmisellä on kokea osallisuutta arjessa, liikkua, palautua, nukkua ja huolehtia itsestään. Siksi tule-terveyttäkään ei ole järkevää edistää vain terveyspalveluissa tai yksilöille annettavilla ohjeilla.
Tule-ongelmat ovat usein kipuongelmia. Kipuun, sen pelkoon ja kivun aiheuttamaan toimintakyvyn heikkenemiseen vaikuttavat biologiset tekijät, kuten muut mahdolliset sairaudet, lihavuus, perinnöllinen alttius tai esim. tapaturman aiheuttama vamma. Kipu lisää myös kaatumistapaturmien todennäköisyyttä37. Nykytiedon mukaan myös psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden rooli kivun hallinnassa on merkittävä. Vaikka itse kipua ei voitaisi poistaa, arjen tarjoamat mahdollisuudet voivat merkittävästi vaikuttaa siihen, pitkittyykö kipu ja miten sen kanssa tulee toimeen arjessa.
Liikkuminen, lihasvoima ja tasapaino ovat keskeisiä tule-terveyttä suojaavia tekijöitä. Pelkkä kehotus liikkua ei kuitenkaan auta, jos ihmisen arki on taloudellisesti tai sosiaalisesti selviytymistä, asuinalueella ei ole liikuntamahdollisuuksia tai ne koetaan turvattomiksi tai esteellisiksi.
Suomessa tule-sairastavuus on selvästi vähäisintä korkeimmissa koulutus- ja tuloryhmissä kaikilla hyvinvointialueilla. Sosioekonominen asema ei kuitenkaan yksin selitä alueellisia eroja17. Tarvitaan siis sekä koko väestöön kohdistuvia tule-terveyttä edistäviä toimia että kohdennettua tukea niille alueille ja väestöryhmille, joissa toimintakyvyn heikkenemisen riskit kasaantuvat.
”
Hyvinvointialue hoitaa
sairauksia ja toimintakyvyn
ongelmia, mutta kunta voi
vaikuttaa niiden taustalla
oleviin tekijöihin.