Työpaikat ovat keskeinen työikäisen väestön tule-terveyteen vaikuttava ympäristö. Työelämäpolitiikan tulee tunnistaa, että tule-ongelmat ovat keskeinen sairauspoissaolojen ja työkyvyn heikkenemisen syy, ja että työkykyä voidaan usein tukea työpaikan omilla toimenpiteillä, varhaisella kuntoutuksella sekä sujuvalla yhteistyöllä työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon välillä.
Työkyvyttömyys ei määräydy yksin oireiden voimakkuuden perusteella, vaan siihen vaikuttavat työn vaatimukset ja työn muokkausmahdollisuudet, esihenkilön ja työyhteisön tuki sekä työntekijän käsitys omasta selviytymisestään.
Työterveyshuollon tehtävänä on työn fyysisen ja psykososiaalisen kuormituksen arviointi, työn terveydellisten riskien tunnistaminen sekä niiden merkityksen arviointi.
Yksilön työkyvyn arviointi ja tukeminen sekä kuntoutuksen tarpeen arviointi ovat keskeisiä keinoja tule-ongelmien hoidossa. Lisäksi työterveyshuolto tukee työn muokkaamista yhdessä työntekijän ja esihenkilön kanssa.
Työterveyshuolto ei kuitenkaan voi korjata yksilöön kohdistuvalla hoidolla huonosti järjestettyä työtä. Vastuu terveellisistä työoloista, toimivasta johtamisesta ja työkykyä tukevista järjestelyistä kuuluu työpaikalle. Ratkaisut tulisi suunnitella varhain yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa ja niiden toimivuutta seurata.
Jos työpaikan ja työterveyshuollon keinot eivät riitä, työntekijän tulisi ohjautua oikea-aikaisesti tarkoituksenmukaiseen kuntoutukseen ja muihin työkykyä tukeviin palveluihin. Erityisesti työterveyshuollon, muun terveydenhuollon ja ammatillisen kuntoutuksen yhteistyön tulee tukea työssä pysymistä ja työhön paluuta. Työttömyyden tai työelämästä syrjään jäämisen tilanteissa myös työllisyyspalvelujen ja ammatillisen kuntoutuksen yhteensovittaminen on tärkeää.