Ilman kansallista tietopohjaa toiminnan tuloksellisuutta, kustannustehokkuutta ja vaikuttavuutta ei voida arvioida. Hyvinvointialueiden valtionrahoitus on yleiskatteista, eli alueet päättävät itse lakisääteisten velvoitteidensa rajoissa, miten ja mihin rahat käytetään. Tarvitaan kuitenkin selkeät tavoitteet, yhteiset mittarit ja seurannan vähimmäistaso. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi valtakunnallisilla tavoitteilla, hyvinvointialueneuvotteluissa, palveluvalikoiman periaatteissa, Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (Palko) suosituksissa, yhtenäisissä kiireettömän hoidon perusteissa sekä laaturekisterien kautta.
Valtakunnallisesti on määriteltävä, mitä vaikuttava tule-ongelmien ehkäisy, hoito, kuntoutus ja omahoidon ohjaus ja tukeminen tarkoittavat eri ikäryhmissä ja palveluissa. Hyvinvointialueiden tulee seurata keskeisiä työ- ja toimintakyvyn, kipuun liittyvän haitan, kuntoutukseen pääsyn ja hoidon tulosten mittareita36.
Seurannan tulee kytkeytyä STM:n kuntoutuksen toimintasuunnitelmaan, joka määrittelee kansalliset työ- ja toimintakykymittarit, potilaan itse raportoiman geneerisen PROM-mittarin (Patient-Reported Outcome Measure) käyttöönoton sekä ohjauksen kohti kustannusvaikuttavuutta31.