Jotta tule-terveyttä voidaan edistää tuloksellisesti, tarvitaan selkeitä yhteisiä mittareita ja onnistumisen seurantaa. Ilman yhteisiä mittareita ei voida tietää, paraneeko toimintakyky, nopeutuuko työhön paluu, toteutuuko yhdenvertaisuus tai kohdentuvatko palvelut oikein.
Tarve arvioida palvelujen ja menetelmien vaikuttavuutta nykyistä kattavammin sekä vahvistaa ajantasaista tietopohjaa on nostettu esille muun muassa Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelmassa31.
Sosiaali- ja terveysministeriön toimintasuunnitelmassa31 todetaan, että kansalliseen käyttöön tulevista työ- ja toimintakykymittareista tulee sopia ja niitä tulee käyttää yhtenäisesti, jotta kuntoutuksen vaikuttavuudesta saadaan vertailukelpoista tietoa.
Raportissa nostetaan esiin myös kansalaisten itse tuottaman tiedon rooli sekä ICF-luokitukseen ja toimintakykytietorakenteisiin perustuva rakenteinen kirjaaminen.
Kansainvälisten WHO:n suositusten mukaisesti myös tule-terveyden seurannassa tulee siirtyä diagnoosikeskeisestä tarkastelusta toimintakykyä kuvaaviin mittareihin32.
→
Kansalliset mittarit eivät saa jäädä vain tiedonkeruun välineiksi. Niiden on ohjattava palvelujen kehittämistä ja vaikuttavien toimintamallien levittämistä.
Toimintakyky, arjessa selviytyminen sekä kaatumisvaaran arviointi tulee nostaa osaksi kansallista seurantaa, koska ne kuvaavat diagnoosia suoremmin tule-ongelmien vaikutuksia etenkin yksilön toimintakykyyn ja kuntoutustarpeeseen32,33, 34.
Laaturekisterit ovat kehittämisessä ja vaikuttavuuden arvioinnissa keskeinen väline35. Ruotsissa kansallisia laaturekistereitä on yli sata, ja niitä käytetään hoidon laadun, tulosten ja kehittämisen seurantaan.
Suomessa kansallisten laaturekisterien määrä on edelleen rajallinen. Vuonna 2022 THL:n vastuulle nimettiin yhdeksän kansallista terveydenhuollon laaturekisteriä. Näistä kaksi on tuki- ja liikuntaelinrekistereitä: Tulehduksellisten reumasairauksien laaturekisteri ja Selkärekisteri, joka tosin sisältää vain leikatut selkäpotilaat.
→
Suomen tulee vahvistaa laaturekisteritoimintaa erityisesti niissä sairaus- ja ongelmaryhmissä, jotka kuormittavat palvelujärjestelmää ja heikentävät väestön toimintakykyä eniten.
→
Tarvittavia rekistereitä ovat mm. Ruotsissa käytössä olevat Polvi- ja lonkkanivelrikon konservatiivisen hoidon rekisteri, Tekonivelrekisteri, Murtumat ja traumat -rekisteri sekä Selkäkivun konservatiivisen hoidon rekisteri.