Neljä tärkeää asiaa kivusta:
Kipu
– On täysin yksilöllinen kokemus (jokaisella on oma kipunsa).
– Kivun kokemus on aina totta sille ihmiselle, joka kertoo siitä kärsivänsä!
– Kivun voimakkuus ei ole sama asia kuin kudoksessa oleva vian tai vamman laajuus.
– Pitkittynyt kipu ei viestitä kehon vaarasta!
Kivun kokemus kehossa syntyy, kun aivomme saavat viestejä aisteiltamme ja aivot tulkitsevat viestien perusteella kehon olevan uhattuna. Nämä viestit voivat olla kehon kudosten lähettämiä, tai ne voivat olla ääreis- tai keskushermoston tuottamia, myös ilman varsinaista kudosvauriota. Aivojen tulkintaan vaikuttaa se, mitä ne muistavat aiemmista kipukokemuksista, mitä ajatuksia ja tunteita viesti herättää tai missä vireystilassa tai fiiliksessä ihminen on tai onko hän tilanteessa, joissa on paljon muita, mielenkiintoisempia huomion kohteita kuin kehosta tulevat viestit. Kuten taistelu jääkiekko-ottelussa!
Jääkiekkoilija saattaa pystyä jatkamaan pelaamista kämmenluu murtuneena, koska aivojen huomio on täysin pelin voittamisessa ja siihen liittyvässä palkinnossa. Murtuma (varsin tavallinen asia jääkiekkoilijalla) ei siinä hetkessä muodosta mitään merkittävää uhkaa eloonjäämiselle. Kivunsäätelyjärjestelmä blokkaa tietoisuudesta murtuman ympärillä olevien hermopäätteiden lähettämät viestit eikä kipua tunnu pelin aikana.
Eräänlainen hermopeli on käynnissä aivoissakin. Aivot kontrolloivat monimutkaista kudosten, hermoston, puolustusjärjestelmän ja aineenvaihdunnan yhteispeliä, kivunsäätelyjärjestelmää, joka tehokkaasti toimiessaan pitää kivun ja siihen liittyvän kärsimyksen tilapäisenä ja inhimillisenä.
Kun kivunsäätelyjärjestelmän järjestelmän toiminta häiriintyy, kivusta voi tulla pitkäkestoinen taakka. Onneksi häiriötilaan menneen järjestelmän toimintaa voidaan kuntouttaa toimimaan paremmin!