Sote-järjestelmä kuormittuu, kun ihmiset eivät saa tarvitsemaansa kuntoutusta tuki- ja liikuntaelinongelmiin. Riittävän ja oikea-aikaisen kuntoutuksen tarjoamista kampittavat lakisääteisyyden puute, vajailla tiedoilla tehdyt päätökset ja liika varovaisuus hoidontarpeen arvioinnissa.
Kun ihmisellä on tuki- ja liikuntaelimistön vaiva, kuten selkä- tai nivelkipua, siihen on joko toiminnallinen tai rakenteellinen syy. Jos kivun aiheuttaa jokin toiminta, esimerkiksi virheellinen asento, kuntoutuksessa voidaan ohjata toimimaan toisin. Jos syy taas löytyy esimerkiksi selän rakenteellisesta ongelmasta, toiminnan muutos auttaa vähentämään kipua ja sen aiheuttamaa haittaa.
”Ongelmien syyt eivät selviä eivätkä ne parane lääkkeillä tai sairauslomalla. Kuntoutus on avainasemassa, jotta ihminen saadaan toimintakykyiseksi”, sanoo Tule ry:n puheenjohtaja Noora Koponen.
Fysioterapeutit ovat kuntoutuksen asiantuntijoita. Vastaanotolla fysioterapeutti voi esimerkiksi ohjata terpapeuttista harjoittelua, kuten voimaa tai liikkuvuutta lisääviä liikeharjoituksia; antaa neuvoja terveyttä tukeviin valintoihin tai hyödyntää kuntoutuksessa apuvälineitä, kuten rannetukea.
”Iso osa tule-potilaista tarvitsee kuntoutusta. Joillekin riittää jo yksi käynti fysioterapeutilla, jolta saa ohjeita omahoitoon”, sanoo Jaro Karppinen. Karppinen on Etelä-Karjalan hyvinvointialueen kuntoutusjohtaja, Kansallisen TULE-ohjelman ohjausryhmän puheenjohtaja ja fysiatrian professori Oulun yliopistossa.
Hoidontarpeen arviointi tarvitsee lisää luottoa fysioterapeutteihin
Kuntoutukseen pääsyn kannalta hoidontarpeen arviointi on keskeinen pullonkaula. Hoidontarpeen arviointiin, jonka tekee esimerkiksi ajanvarauksessa toimiva sairaanhoitaja, tarvitaan enemmän rohkeutta.
”Oireet voivat vaikuttaa arvioijan mielestä vakavilta, ja siksi hän voi ohjata potilaan herkästi lääkärin vastaanotolle. Todellisuudessa vain harvat tule-tapaukset tarvitsevat lääkärin arviota. Fysioterapeutin ammattitaito peittoaa useimmat lääkärit kuntoutuksessa, mutta hoidontarpeen arviointia tekevien asenteet ovat vanhaa perua”, Karppinen sanoo.
Karppinen uskoo, että sekä hoidontarpeen arvioijien että kansalaisten asenteisiin vaikuttaminen kohentaa tilannetta. Positiivisista kokemuksista puhuminen alan sisäisesti ja viestintä kansalaisille voi pikkuhiljaa vahvistaa luottamusta siihen, että juuri fysioterapeutti on tule-ongelmista kärsiville paras ensimmäinen hoitokontakti.
”Fysioterapeutti on rautainen ammattilainen, joka osaa kyllä ohjata potilaan tarvittaessa lääkärille. Fysioterapeutin suoravastaanotolla terapeutti tekee kuntoutettavalle alkuhaastattelun, jossa tämän kokonaistilanne arvioidaan huolellisesti”, kertoo itsekin fysioterapeutin suoravastaanottoa tehnyt Noora Koponen.
Päättäjien tiedon puute ja hoidon ylikorostuminen kuntoutuksen tiellä
Alan asiantuntijoiden, kuten Tule ry:n ja monien tutkijoiden, näkökulmasta kuntoutukseen panostaminen olisi päivänselvä ratkaisu moniin sote-alan ongelmiin, eikä vähäisimpänä alueiden alijäämään. Miksi siihen ei siis panosteta nykyistä enemmän?
”Päättäjien ymmärtämättömyys on yksi pääsyy. Kuntoutus ei ole heille yhtä tuttua kuin lääkärin työ. Panoksia halutaan laittaa akuuttiin hoitoon, eikä kuntoutusta tunnisteta kuuluvaksi siihen”, Tule ry:n Koponen sanoo.
Myös lakisääteisyyden puute hidastaa kuntoutuksen hyödyntämistä. Hyvinvointialueiden budjetit ovat alijäämäisiä, ja ne pyrkivät toteuttamaan ensisijaisesti lain niiltä vaatimia palveluita. Kuntoutus kuuluu harvoin lakisääteisiin tehtäviin. Esimerkiksi hoitotakuussa puhutaan vain hoitoon pääsystä, ei kuntoutuksesta, joka tule-ongelmissa voisi kuitenkin tuoda asiakkaalle avun nopeimmin ja tehokkaimmin.
”Hoidon ja kuntoutuksen ero on veteen piirretty viiva, ja siksi fysioterapeutin suoravastaanottoja kannattaa suosia”, kuntoutusjohtaja Karppinen muistuttaa.
Lue myös: Yhdyspinnat toimiviksi: alueiden hyödynnettävä yhteistyötä