Hyötypotentiaali on väestötasolla suuri

Yhden lonkkamurtuman hoito maksaa noin 30 000 € ensimmäisen vuoden aikana24. Tämä tarkoittaa noin 270 miljoonan euron kustannuksia hyvinvointialueille.

Polven ja lonkan tekonivelten ensileikkauksia tehtiin vuonna 2024 yli 20 000 kpl25. Näiden kustannusarvio on yli 210 miljoonaa euroa. Näin jo yhden prosentin muutos vuosittaisessa esiintyvyydessä vaikuttaa kustannusten määrään miljoonilla euroilla.

Kansainvälisessä tautitaakka-arviossa tarkastellut kolme muokattavissa olevaa riskitekijää – työperäiset kuormitustekijät, tupakointi ja korkea painoindeksi – selittivät yhdessä 38,8 % alaselkäkivun aiheuttamista toimintarajoitteisina eletyistä vuosista26. Tutkimuksissa on havaittu säännöllisen harjoittelun vähentävän uuden alaselkäkipujakson riskiä väestötasolla noin kolmanneksella27 ja ikääntyneiden kaatumistapaturmia noin neljänneksellä28. Osteoporoosin riskiryhmien seulomisella on saavutettu 28 % vähentyminen lonkkamurtumien ilmaantuvuudessa29.

Suomalaisessa väestöseurannassa korkea painoindeksi oli yhteydessä sairaalahoitoon johtaneeseen lonkkanivelrikkoon. Sen laskennalliseksi väestösyyosuudeksi arvioitiin 61 %30. Luku ei sellaisenaan osoita syy-yhteyttä tai ehkäistävissä olevien sairaalahoitojen määrää, mutta osoittaa, ettei kyse ole marginaalisesta hyödystä.

Ennaltaehkäisy ei poista tule-ongelmia, kun väestö samalla ikääntyy nopeasti.

Se voi kuitenkin vähentää merkittävästi ongelmien vaikeusastetta sekä hidastaa sairauspoissaolojen, työkyvyttömyyden ja palvelutarpeen kasvua.