Elinvoimainen kunta tarvitsee hyvinvoivia kuntalaisia
Mutta miten saada ihminen ottamaan vastuu omasta terveydestään? Minä väitän, että ei ainakaan pelkän perinteisen terveysvalistuksen keinoin.
Useampi kuin joka kolmas yli 65-vuotias suomalainen kokee vaikeuksia puolen kilometrin kävelemisessä tai ei suoriudu siitä lainkaan. Suomi ikääntyy nopeimmin Euroopassa. Tämä tarkoittaa lisääntyviä tuki- ja liikuntaelinten (tule) ongelmia: niska jomottaa, polvi reistailee, ranne murtuu kaatuessa, selkäkipu rajoittaa arkea. Hoidon ja hoivan tarve lisääntyy ja kustannukset kasvavat.
Mikäli kansalaiset lisäisivät liikuntaa ja ylipainoisten osuus pienenisi, ennuste olisi valoisampi. Tämä vaatisi elintapojen kohentumista kaikissa ikäryhmissä. Onko tavoite realistinen? Kärjistetysti voisi sanoa, että perinteinen terveyden edistäminen on keskittynyt oletukseen, että antamalla riittävästi tietoa herätämme ihmisen riskikäsitykset, jotka puolestaan herättävät tämän motivaation.
Jos suomalaisten liikkumattomuuteen ja ylipainoon liittyvät ongelmat olisivat ratkaistavissa jakamalla neuvoja ja kehottamalla ihmisiä ”ottamaan itseään niskasta kiinni”, terveystilastomme olisivat varsin toisen näköiset. Käyttäytymistieteistä tiedetään, että käyttäytymiseen tarvitaan kolme välttämätöntä elementtiä: riittävästi kykyjä (eli tietoja ja taitoja), mahdollisuus toimintaan sekä motivaatiota.
Tämä näkyi nelisen vuotta sitten teettämässämme kyselyssä. Kysyimme tuolloin kuntapäättäjien näkemyksiä eri tahojen vastuusta tule-terveyden edistämiseksi. Suurin osa (85 %) vastasi, että vastuu tule-terveyden edistämisen varmistamisessa on kuntalaisella itsellään. Seuraavaksi tärkeimpinä tule-terveyden edistäjinä nähtiin kunnan terveystoimi (56 %), poliittiset päättäjät valtakunnan tasolla (52 %) sekä kunnan liikunta- ja vapaa-ajan toimi (49 %).
Motivaation syttyminen vaatii tiedon lisäksi myös mahdollisuuksia. Ja mahdollisuudet ovat siellä missä kuntalaisetkin ovat, eli kuntien arjessa. Kaikki lähtee suunnitelmallisesta työstä. Samassa kyselyssä vastaajista vain 14 % kertoi, että heidän kunnassaan oli laadittu toimenpideohjelma, suunnitelma tai strategia tule-terveyden edistämiseksi. Noin 39 % kertoi, ettei sellaista ollut ja loput eivät tienneet.
Kuntalaisten toimintakyvyn edistäminen kuuluu kaikille kuntapäättäjille ja hallinnonaloille. Pohjimmiltaan kaikki kunnan päätökset ovat hyvinvointipäätöksiä. Turvaamalla mahdollisuudet mahdollisimman matalan kynnyksen liikkuvaan arkeen ja tarvittaessa tukeen, luodaan hyvinvointia tähän hetkeen ja investoidaan tulevaisuuteen.