Miten tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoito- ja kuntoutuspolut voitaisiin suunnitella entistä enemmän näyttöön perustuen? Käypä hoito -toimittaja, työfysioterapian erikoisasiantuntija Maija Paukkunen esittelee kaksi selkeää ratkaisua: kuntoutumista estävien, haitallisten uskomusten sekä riskitekijöiden parempi tunnistaminen.
Selkäkipu, kipeät lonkat ja muut tuki- ja liikuntaelinongelmat ovat Suomessa yleisin syy hakeutua lääkäriin. Mutta millaiselle hoitopolulle hoitoon hakeutuva ihminen päätyy? Tule-hoitopolkujen toteutumista häiritsevät yhä virheelliset uskomukset ja haasteet tunnistaa riskitekijät ajoissa, kertoo väitöskirjatutkija Maija Paukkunen. Paukkunen esitteli havainnot kesäkuussa Kuntoutuspäivillä.
Virheelliset uskomukset haittaavat kuntoutumista – ja kuntouttamista
Vaivoihin ja niiden hoitoon liittyy myös paljon väärinkäsityksiä ja uskomuksia, jotka voivat hidastaa hoidon ja kuntoutuksen aloittamista. Virheellisiä uskomuksia on sekä potilailla että terveydenhuollon ammattilaisilla.
Yleisiä näyttöön perustumattomia uskomuksia:
- Liikkuminen kuluttaa niveliä.
- Liike tulisi lopettaa, jos se aiheuttaa kipua.
- Selkäkipu pahenee vuosien myötä.
- Kuvantaminen on tarpeellista ennen kuntoutuksen aloittamista.
– Potilasta pitää vastaanotolla kuunnella herkällä korvalla ja ohjata häntä löytämään kuntoutumisen kannalta hyödyllisiä näkökulmia. On tärkeää tunnistaa uskomuksiin liittyvät pelot ja rakentaa yhdessä realistinen, toiveikas kuva kuntoutumisesta, Paukkunen kertoo.
Terveydenhuollon ammattilaisten virheellisiin käsityksiin voidaan puuttua koulutuksella. Sitkeitä uskomuksia voidaan muuttaa myös jakamalla onnistumisia ja muokata siten käsityksiä kuntoutuksen mahdollisuuksista. Esimerkiksi rannekanavaoireyhtymän leikkaukset ovat vähentyneet huomattavasti Etelä-Savon hyvinvointialueella, kun potilaat on ohjattu ensin fysioterapeutille ja he ovat saaneet aiempaa systemaattisemmin kuntouttavaa ohjausta.
Resurssit tulee kohdentaa potilaille, jotka tarvitsevat niitä eniten
Toinen hidaste näyttöön perustuvien hoitopolkujen suunnittelun tiellä on se, että työ- ja toimintakykyyn vaikuttavia riskitekijöitä ei aina tunnisteta riittävän varhain. Varhainen tunnistaminen on tärkeää, jotta palvelut voidaan kohdentaa niitä eniten tarvitseville. Oikein kohdennetut palvelut auttavat potilaita jatkamaan työssään ja vähentävät alaselkäkivusta johtuvia sairauspoissaoloja.
– Ei ole aina helppoa tunnistaa potilaita, joilla on kohonnut riski haittaavan kivun pitkittymiselle. Siksi terveydenhuollossa olisi paras hyödyntää validoituja kyselyitä, tule-kipupotilailla esimerkiksi Örebron kipukyselyä, Paukkunen kertoo.
Hän suosittaisi kyselylomakkeen käytön laajentamista. Lomakkeen käyttöä suositellaan alaselkäkivun Käypä hoito -suosituksessa, mutta Paukkusen mukaan sen olisi hyvä olla jo esitietokyselyssä, jotta tietoja voisi käyttää haastattelun pohjana ja hyödyntää heti ensikäynnistä lähtien. Suosituksesta huolimatta kysely ei vielä ole systemaattisesti käytössä alaselkäkipupotilaiden arvioinnissa ja hoidossa.
– Kaikki eivät tarvitse samaa määrää kuntoutusta. Palvelut tulisi kohdentaa erityisesti tilanteisiin, joissa kipu uhkaa pitkittyä. Tämä on keskeistä palveluiden vaikuttavuuden lisäämiseksi ja potilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimiseksi.
Tule ry: ”Pidetään Suomi pystyssä”
– Suomen kestävä taloudellinen kehitys edellyttää, että suomalaisten työ- ja toimintakyvystä pidetään huolta, Tule ry:n toiminnanjohtaja Marja Kinnunen sanoo.
Tule-terveyteen panostaminen pidentää työuria ja parantaa ihmisten hyvinvointia sekä säästää terveydenhuollon kustannuksissa. Tule ry tarjoaakin kolmea ratkaisua, joilla Suomi pysyy pystyssä.
- Kaikille saavutettavat liikkumisen mahdollisuudet
- Tutkittuun tietoon perustuvat hoito- ja kuntoutuspolut
- Yhdenvertaiset kuntoutumismahdollisuudet
– Tehokkaat, tutkittuun tietoon perustuvat hoito- ja kuntoutuspolut ovat keskeisessä roolissa, Kinnunen muistuttaa.