MURTUMAT JA TAPATURMAVAMMAT

Tapaturmat ovat merkittävä kansanterveys- ja turvallisuusongelma. Vammojen ja myrkytysten hoidosta aiheutuu toiseksi eniten hoitojaksoja erikoissairaanhoidossa ja neljänneksi eniten perusterveydenhuollon laitoshoidossa.

Iäkkäiden tapaturmista 80 prosenttia on kaatumisia, liukastumisia tai putoamisia. Joka kolmas yli 65-vuotias ja joka toinen yli 80-vuotias kaatuu vuosittain, ja puolet kerran kaatuneista kaatuvat vuoden aikana toistamiseen.  Kaatumistapaturmat ovat nelinkertaistuneet viimeisen 25 vuoden aikana. Väestön ikääntyminen tulevina vuosina tulee lisäämään tapaturmien ja kaatumisten määrää sekä kustannuksia.

Kaatumiset ja putoamiset ovat yleisimpiä tapaturmien ja murtumien syitä. Alkoholilla on merkittävä osuus tapaturmien ja murtumien syntyyn, sillä kuolemaan johtaneista tapaturmista noin joka kuudes sattuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Tuki- liikuntaelimistön vammat ja murtumat ovat yhteydessä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön tilaan. Murtumien todennäköisyys on suurempi, mikäli henkilöllä on heikompi luusto osteoporoosin takia.

Yläraajan murtumat ovat yleisiä, sillä käsillä otetaan usein isku vastaan kaaduttaessa. Kaikki yläraajan osat ovat murtumaherkkiä solisluusta alkaen aina sormien kärkiin asti. Murtumaan viittaa kova arkuus ja turvotus, liikuttelukipu tai koputteluarkuus luussa tai murtumakohdan virheasento.

Selkärangan murtuma syntyy äkillisen iskun vaikuttaessa selkärangan suuntaisesti, esimerkiksi pudottaessa istualleen ja selän heilahtaessa samalla eteenpäin. Murtumassa nikama yleensä painuu osittain kasaan, josta seuraa kova kipu. Murtumasta voi seurata myös selkäytimen puristusta, joka voi oireilla tunto- ja toimintahäiriöinä vammakohdan alapuolella.

Tavallisimpia alaraajan murtumia ovat varpaiden murtumat. Varvasmurtuma ei yleensä vaadi muuta hoitoa kuin kipulääkityksen ja tukiteippauksen 2–3 viikoksi. Varpaiden niveleen ulottuvat murtumat voivat vaatia leikkaushoitoa.

Sääriluun ja reisiluun varren murtumat syntyvät yleensä kovan väännön tai iskun seurauksena. Sääressä tai reidessä voi olla selvä virheasento. Murtumiin voi myös liittyä huomattavaa verenvuotoa. Kiireellinen hoito on näissä tapauksissa tarpeen. Reisiluun kaulan murtuma on tavallinen seuraus ikäihmisen kaatumistapaturmasta, joka aiheuttaa paljon kärsimystä ja toimintakyvyn laskua sekä merkittäviä kustannuksia.

Tapaturmien ja murtumien määrää vähennetään ennaltaehkäisyllä, hoidolla ja kuntoutuksella. Tärkeää on vaikuttaa yksilöiden lisäksi heidän asuin- ja elinympäristöön. Esimerkiksi kevyen liikenteen valaistus ja hiekoittaminen sekä sopivat varusteet vähentävät tapaturmia ja murtumia sekä mahdollistavat väestön terveyttä edistävän liikkumisen.

Lonkkamurtuma on vakava tapaturma, joka voi rapauttaa toimintakyvyn ja johtaa pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Kaatumisvaaran kasvaminen lisää myös lonkkamurtumavaaraa. Lonkkamurtuma aiheutuu yleensä joko kaatumisesta tai luiden haurastumisesta. Lonkkamurtuman vaara on suurin vähän liikkuvilla, laihoilla ja iäkkäillä. Suurin osa murtumista sattuu noin 80-vuotiaille naisille.

Erityisessä vaaravyöhykkeessä ovat laitoshoidossa olevat vanhukset, sillä laitoksissa voima- ja tasapainoharjoittelu jää usein riittämättömäksi. Etenkin jalkojen lihasvoimaa tulisi harjoittaa kotona ja laitoshoidossa. Fyysisen kunnon ylläpito, luuston vahvistaminen ja näkökyvystä huolehtiminen vähentävät lonkkamurtumiin johtavien onnettomuuksien vaaraa.

Lonkkamurtuma on vakava tapaturma, joka usein lamauttaa vanhan ihmisen toimintakyvyn ja muuttaa pysyvästi elämänlaatua: lonkkamurtuman jälkeen kolmannes kotona asuneista ei enää selviä kotioloissa vaan joutuu muuttamaan laitokseen. Lonkkamurtumien ehkäisy on siksi ensiarvoisen tärkeää. Toimintakyky saadaan onneksi usein palautettua murtuman leikkaushoidolla ja tehokkaalla kuntoutuksella.

Liikenne- ja työtapaturmien määrä on vähentynyt pitkällä aikavälillä tehokkaan ennaltaehkäisyn ansiosta. Esimerkiksi lasten tapaturmien ja asuinrakennusten tulipalojen määrät ovat vähentyneet. Myönteinen kehitys heijastaa osaltaan kansalaisten turvallisuustietoisuuden lisääntymistä. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisytyöllä edesautetaan myönteisen kehityksen etenemistä.

Tapaturmat ja murtumat aiheuttavat inhimillistä kärsimystä, mutta myös merkittäviä kustannuksia yksilöille ja yhteiskunnalle. Tapaturmaiset ennenaikaiset kuolemat ovat suurimpia kustannusten aiheuttajia menetettyjen elinvuosien ja työpanoksen takia. Yleisin kuolemaan johtanut tapaturma on kaatuminen tai putoaminen. Niihin menehtyi vuoden 2019 aikana 1 200 ihmistä, mikä on yli puolet kaikista tapaturmakuolemista. (2019/Tilastokeskus). Kuolemaan johtaneista kaatumisista suurin osa, yhdeksän kymmenestä, tapahtui yli 65-vuotiaille. Tapaturmakuolemia ja vammaan johtavia tapaturmia tapahtuu eniten kotona ja vapaa-ajalla.

Kaatumisista johtuvat kustannukset ovat merkittäviä etenkin vanhempien ikäryhmien kohdalla. Kaatuminen on iäkkäiden yleisin tapaturma. Kotona asuvista yli 65-vuotiaista joka kolmas kaatuu vuosittain vähintään kerran. Vuosittain sattuu noin 400 000 kaatumistapaturmaa, joista joista lähes 40 000 vaatii sairaalahoitoa ja ne aiheuttavat iäkkäiden ikäryhmässä yli 1 000 (2019) kuolemantapausta vuosittain. Kustannuksia tulee nostamaan iäkkään väestön osuuden huomattava kasvu tulevina vuosina. Kaatumistapaturmat ovat lähitulevaisuuden merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen haaste, sillä erityisesti 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien henkilöiden määrä kaksinkertaistuu nykyisestä vuoteen 2030 mennessä.

Suomessa tapahtuu vuosittain noin 6 000 lonkkamurtumaa ja määrän odotetaan edelleen kasvavan väestön ikääntyessä. Lonkkamurtumapotilaan hoito maksaa murtuman jälkeisenä vuonna keskimäärin noin 30 000 - 50 000 euroa potilasta kohden. Siksi jokaisen kaatumisen ehkäiseminen on tärkeää myös kansantaloudellisesti.