2. HOITO JA KUNTOUTUS KUULUVAT KAIKILLE

Se että osa kansalaisista jää palveluiden ulkopuolelle, on omiaan pahentamaan yksilön tilannetta ja pitkällä aikavälillä aiheuttaa lisää kustannuksia kaikille. Kuntoutuksella tuetaan toimintakykyisiä elinvuosia ja ehkäistään hoivan tarvetta.

Palveluiden saatavuuteen ei pitäisi vaikuttaa ihmisen ikä, vamma tai asema työmarkkinoilla. Esimerkiksi tällä hetkellä yli 65-vuotiaiden on työikäisiä vaikeampaa päästä kuntoutuksen pariin. Iäkkäiden kuntoutuksen hyödyllisyydestä on kuitenkin näyttöä. Myös vammaisten kuntoutus tulee taata, vaikkei varsinaista edistymistä tapahtuisi. Kuntoutus toimii usein välttämättömänä toimintakykyä ylläpitävänä arjen mahdollistajana.

Tavoitteiden toteutuminen on pitkälti kiinni hyvinvointialueiden tahtotilasta ja osaamisesta organisoida toiminta ja järjestää palvelut asiakaskohtaisesti siten, että jokainen palvelujen piiriin hakeutuva saa tarvitsemansa avun ja tuen.

Tällä hetkellä yksityinen sektori hoitaa huomattavan osan TULE-potilaiden kuntoutuksesta, sillä julkisella puolella ei ole siihen resursseja. Palveluiden takaaminen kaikille vaatii käytännössä myös yksityisen sektorin panosta. Riittävät resurssit voi varmistaa ottamalla käyttöön laajemmin palveluseteleitä ja hyödyntämällä enemmän ostopalveluja.

Hoidon ja kuntoutuksen tulee vastata yksilöllisiin tarpeisiin. Tule-ongelmat ovat yleisimpiä liitännäissairauksia. Monisairaiden kansalaisten tulee saada hoitoa ja kuntoutusta, jossa heidän tilanteensa huomioidaan kokonaisvaltaisesti. Palveluiden takaaminen kaikille vaatii myös yksityisen sektorin panosta.