Tarvitsemme fyysistä toimintakykyä jokapäiväisiin toimiin. Tule ry muistuttaa, että fyysinen toimintakyky on myös huoltovarmuustekijä. Miten pärjäämme kriisissä, jos osa väestöstä ei fyysisesti kykene seuraamaan ja toteuttamaan viranomaisten antamia ohjeita? Miten toimintakykyä voidaan vahvistaa? Haastattelimme UKK-instituutin vanhempaa tutkijaa Maarit Piirtolaa.
Fyysinen toimintakyky tarkoittaa ihmisen kykyä tehdä itselleen tärkeitä asioita. Yksinkertaisimmillaan tämä voi tarkoittaa vaikka sitä, että pääsee sängystä ylös, pystyy käymään kaupassa ja hoitamaan kodin askareet.
– Tuki- ja liikuntaelinongelmat ovat yleisin fyysistä toimintakykyä haittaava tekijä. Arjessa liikkumiseen kannustavat ympäristöt sekä oikea-aikainen hoito ja kuntoutus ovat sijoituksia väestön toimintakykyyn, sanoo Tuki- ja liikuntaelinliiton toiminnanjohtaja Marja Kinnunen.
Väestön tasolla fyysinen toimintakyky on keskeinen osa Suomen kriisinkestävyyttä. Kantavatko naapurin jalat lähimmälle kokoontumispaikalle, jos talossa riehuu tulipalo? Kykeneekö isoisä nousemaan tuolille ja sulkemaan ikkunan korvausilmaventtiilin, jos läheisessä tehtaassa tapahtuu onnettomuus ja ilmaan vapautuu kemikaaleja? Pääsemmekö tarvittaessa evakuoitumaan väestönsuojiin omin avuin?
Hallitus julkaisi Yhteiskunnan turvallisuusstrategian tammikuussa 2025. Siinä tiedostetaan, että yhteiskunnan toimivuuden edellytyksenä on toimintakykyiset yksilöt. Strategiassa kuitenkin mainitaan fyysinen toimintakyky hyvin pintapuolisesti ja kapeasti sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta.
Tilanne huolestuttaa UKK-instituutin vanhempaa tutkijaa ja kansanterveystieteen dosenttia Maarit Piirtolaa. Hän on tehnyt tutkimusta ja selvitystyötä työikäisten ja vanhempien ihmisten terveydestä sekä toiminut fysioterapeuttina ikäihmisten kuntoutuksen parissa.
– Fyysisestä toimintakyvystä ei puhuta edes kansainvälisesti juuri lainkaan osana kriisinkestävyyttä. Olen aidosti huolissani, Piirtola sanoo.
Kriisitilanteessa pitää olla voimia toimia – ja suunnitelma heille, jotka eivät omin jaloin pärjää
Jotta ihmiset voivat toimia viranomaisten ohjeiden mukaisesti kriisitilanteessa, heillä pitää olla fyysinen, psyykkinen ja kognitiivinen toimintakyky kunnossa. Näiden yhdistelmä mahdollistaa sen, että pystymme toimimaan fiksusti ja tehokkaasti suojataksemme itsemme ja toisemme.
Kriisitilanteessa erityisesti ikääntyneiden auttaminen sitoo paljon resursseja. Siksi on tärkeää suunnitella, miten sadat tuhannet vanhukset autetaan tarvittaessa suojaan.
– Kun sotien aikana Helsinkiä pommitettiin, ikääntyneiden auttaminen jäi omaisten ja ystävien vastuulle. Jos joutuisimme uudestaan samaan tilanteeseen, onko meillä parempaa suunnitelmaa? Piirtola kysyy.
Taloyhtiöissä on usein oma pelastussuunnitelma, mutta suunnitelmat perustuvat yksilöiden kykyyn siirtyä omin jaloin turvaan. Jopa naapureiden auttaminen voi olla mahdotonta ilman yleisavaimia ja valmiita suunnitelmia. Kaikki kun eivät kykene avaamaan edes omaa oveaan. Erityisen vaikea tilanne on kotihoidon asiakkailla.
Mihin meistä jokaisen siis pitäisi fyysisesti pystyä?
– Kriisitilanteita on monenlaisia. Jos kodin lähellä palaa, pitää saada ilmanvaihto pois päältä ja venttiilit tiiviiksi. Jos tulta tai savua on omassa rakennuksessa, pitää pystyä siirtymään itsenäisesti kokoontumispaikalle, eikä silloin voi käyttää edes hissiä. Jos pitää evakuoitua väestönsuojaan, sinne pitää jaksaa kävellä itse ja kantaa tarvittavat varusteet mukanaan, Piirtola sanoo.
Hän antaa esimerkkejä asioista, joita ikääntyneiden pitäisi kriisitilanteita varten pystyä fyysisesti tekemään:
- kävellä 3–5 km ilman taukoa
- nousta 2–3 kerrosta portaita
- laskeutua lattialle ja nousta ylös
- kulkea pieniä matkoja ilman kävelytukea
- pakata ja kantaa omat, välttämättömät tavarat.
Terveen työikäisen olisi hyvä pystyä tarpeen tullen paljon raskaampiin suorituksiin. Piirtolan mukaan työikäisten pitäisi jaksaa esimerkiksi
- kävellä 10–20 km ja kantaa 10–20 kg reppua
- juosta 100–200 metriä reippaasti
- siirtää toisen ihmisen kanssa esim. pyörtynyt henkilö
- kävellä vähillä unilla ja ravinnolla jopa vuorokauden ajan.
Piirtolan listaamat asiat ovat monille vaativia. Siksi fyysisestä toimintakyvystä täytyy pitää huolta arjessa.
Toimintakyky pitää Suomen pystyssä arjessa ja poikkeusaikoina
Ihmisten fyysistä toimintakykyä voidaan väestötasolla vahvistaa kunnissa ja hyvinvointialueilla. Keinoina voivat olla mm. saavutettavat liikuntapaikat ja -palvelut, liikkumiseen kannustavien asuinympäristöjen suunnittelu ja yhteistyö esimerkiksi järjestöjen kanssa. Näin syntyy ympäristö, jossa ihmisten on helppo liikkua ja vahvistaa tai ylläpitää fyysistä toimintakykyään.
Toimintakykyä tukevat myös monet terveydenhuollon palvelut. Palveluiden merkitys on erityisen suuri ikäihmisten kohdalla.
– Joillakin hyvinvointialueilla on otettu käyttöön ikäneuvolat, joissa ikäihmisille tehdään terveys- ja toimintakykytestejä. Vanhusten riskitekijäkartoituksetkin ovat erinomaisia. Moniammatillinen tiimi antaa kartoituksen perusteella suosituksia ja ohjaa esimerkiksi ryhmätoiminnan pariin.
– Vaikka matalan kynnyksen palvelut ovat todella tärkeitä, niistä leikataan. Tämä on hyvin lyhytnäköistä ajattelua säästöjen nimissä, Piirtola sanoo.
Leikkauspöydälle ovat joutuneet myös järjestöt ja niiden tarjoamat palvelut.
Fyysinen toimintakyky on tärkeää kaikille yhteiskunnan osille
– Yhteiskunnassa ei pitäisi olla sellaista sektoria, jota väestön toimintakyky ei kiinnostaisi, Piirtola tiivistää.
Työnantajia kiinnostaa työntekijöidensä kyky tehdä työt ja palautua työpäivistä. Yrityksille on tärkeää, että heidän asiakkaansa pystyvät käyttämään niiden tarjoamia palveluita. Kunta on kaikkia kuntalaisia varten ja hyötyy siitä, että asukkaat pystyvät toimimaan itsenäisesti. Hyvinvointialueille toimintakykyiset asiakkaat tuovat säästöjä.
Maan ylimmän johdon pitäisi olla kiinnostunut kaikista näistä seikoista sekä yleisestä turvallisuudesta. Fyysinen toimintakyky kun on myös maanpuolustuksen perusta ja huoltovarmuuden tuki.